Harmittaa. Selkä kipeytyi viikonloppuna niin pahaksi ettei pääse liikkumaan ilman kävelykeppiä. Toisaalta mikäs tässä sohvalla loikoillessa, toisinaan on ihan hyvä oikeasti pysähtyä mietiskelemään oman elämänsä asioita oikein ajan kanssa. Vihdoin voin sanoa että elämälle on löytynyt uusi suunta ja että olen oikeasti onnellinen. Tulevaisuudennäkymistä sen verran, alan pikkuhiljaa uskoa siihen että olen löytänyt sen ihmisen, jonka kanssa haluan kulkea elämän matkaa käsi kädessä. Olkoon myrsky tai tyyni, tämän ihmisen kanssa uskon selviäväni ihan mistä vaan. 

Viime aikoina on tullut painettua töitä kahjona mutta kuitenkin jarruteltua muita menemisiä aika paljon, jotta olisi enemmän aikaa viettää ihanan ja lasten kanssa. Uusi, rauhallisempi ote elämään tuntuu kieltämättä aika mukavalta. Ei ole jatkuva kiire suorittaa koko ajan, vaan jää aikaa enemmän itselle ja niille ihmisille jotka ovat oikeasti läheisiä ja tärkeitä.

Viikonloppu tuntui kovin lyhyeltä. Ihana kävi työkomennukseltaan kotona kääntymässä, perjantai-ilta vietettiin kotona kaksin, lauantaina vietettiin sitten aikaa mun lasten kanssa. Kuinka mahtava fiilis siitä tuleekaan kun omat lapset pitävät kovin paljon ihanasta, ja myös hän minun lapsistani. Tehtiin kimpalla pitsaa, lapset tykkäsivät kovasti. Sunnuntai-aamuna oli pakko pyytää omaa äitiäni avuksi lastenhoidossa kun oli mentävä lääkäriin tuon selän takia.

Viimeiset pari päivää on mennyt oikeastaan sängyssä tai sohvalla makoillen, särkylääkkeitä syödessä ja nettiä selaillessa. Hieman turhauttavaa kun ei kykene tekemään oikeastaan yhtään mitään järkevää. Huomiseksi aamuksi varattu uusi lääkärinaika, täytyy käydä kysymässä pääsisikö johonkin kuvauksiin tuon selän kanssa kun tuntuu ettei se ole juurikaan alkanut toipumaan lääkityksestä ja levosta huolimatta.

Keskimmäinen lapsistani tulee huomenna yökylään ihan itsekseen. Jos ei olisi sairaslomaa, ei tämä olisi mahdollista koska työt alkavat minulla niin aikaisin - tässä huomaa taas että kaikilla asioilla on kääntöpuolensa. Mukava päästä viettämään laatuaikaa ihan vain yhden lapsen kanssa, kun kaiken huomion voi keskittää vain häneen. Vähän tosin jänskättää että saanko järkättyä näin selkävammaisena mitään tekemistä pojan kanssa, mutta eiköhän me yhdessä jotain mukavaa keksitä.

Alkaa olla aika myöhä ja huomenna on aikainen herätys lääkäriin, kipulääkkeetkin painavat väkisin silmiä kiinni. Auttaisivatpa yhtä hyvin särkyyn kuin unettomuuteen. Kirjoitellaan taas kunhan ehditään. 

Jaha, taas on kulunut muutama aika viimeisestä kirjoituksesta, varmaan ihan paikallaan päivitellä kuulumisia. Fiilikset on vähän samankaltaiset ku tämänpäiväinen keli, välillä sataa ja välillä paistaa aurinko. Pääasiassa vointi on mainio, joskin pientä synkkyyttä aiheuttaa turha vääntö ex-vaimon kanssa lasten asioista ja ajatus seuraavista viikoista, kun vietän arkea itsekseni totutusta poiketen. Viimeisen puolentoista kuukauden aikana ollaan asuttu ihanan kanssa aika tiiviisti yhdessä, seuraavat viisi viikkoa ollaan työjärjestelyiden takia erossa arkipäivät.

Päivät menee aika mukavasti touhuillessa, töissäkin sopivasti painetta ja kiirettä joten ylitöitä saisi painaa vaikka jatkuvalla syötöllä; siitä saa kuitenkin kohtuullisen korvauksen ja rahallehan on aina käyttöä.. Duunin jälkeen joutaakin käydä moikkaamassa omia vanhempia tai pyörähtää kaupassa ostamassa jotain turhaa, kavereiden näkeminenkin on ihan mukavaa ajanvietettä. Illat on sitten vähän hankalampia. 

Itsekseen sohvalla makoilu tuntuu pitkästä aikaa kummalliselta. Sänkyyn meneminen yksikseen on aika kammottavaa jo pelkästään ajatuksen tasolla, saati sitten toteutettuna. Noh, väliaikainen järjestelyhän tämä vain on mutta kuitenkin on tavallaan vähän turhankin yksinäinen olo. Toisen ihmisen läsnäolo on tehnyt kyllä ihmeitä elämänlaadulle, sen ovat huomanneet kuulemma muutkin kuin minä itse. Onneksi meillä on viikonloput aikaa olla yhdessä, viisi viikkoa putkeen erossa olisi liikaa jopa meikäläisen sietokyvylle. Hulluksihan sitä tulisi. Puhelin on kyllä varmasti tulevina viikkoina ahkerasti käytössä kun on pakottava tarve koko ajan olla toiseen yhteydessä...

Jokatapauksessa viime aikoina on tapahtunut muutakin, avioero ex-vaimon kanssa saatiin taputeltua vihdoin päätökseen, sain lunastettua talostani puuttuvan puolikkaan, tupakistakin on pysytty erossa (pääpiirteittäin, jokunen humalainen savuke on tullut poltettua, niitä ei lasketa eihän?) 

Selailin tuossa kuvia puhelimesta, viimeiseen vuoteen on mahtunut enemmän asioita kuin äkkiseltään osaisi arvatakkaan. On ollut suuria iloja ja suruja, hyviä ja huonoja aikoja. Saavutuksia ja menetyksiä. Todellakin erikoinen pätkä elämää. Kaikenkaikkiaan täytyy olla tyytyväinen että on tullut otettua noinkin paljon valokuvia, minusta tuntuu että 2015-2016 tulevat jäämään eloon muistoissa vahvempina kuin monet muista vuosista. Joo, vielähän tästäkin vuodesta on kaksi kolmasosaa jäljellä, jännä nähä mitä loppuvuosi tuo tullessaan. Tulevaisuus näyttää kaikenkaikkiaan minun mielestäni valoisalta. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa...

Taidan laittaa vielä kynttilöitä pöydälle kuppiin palamaan ja fiilistellä musiikkia hetkisen ennen kuin menen sänkyyn. Niin me luultavasti tehtäisiin yhdessäkin. Mulla on ikävä sua.

"Oon pitkästä aikaa nuori ja humalainen, oon pitkästä aikaa hölmö ja onnellinen
sä oot kaunis ja sä tiedät sen - Mä paan peliin tän paskaisen sydämen" 

Tänään on ehdottomasti yksi niistä. Aamuherätys kovin tärkeän ihmisen vierestä, aamutoimet yhdessä, päivä omien vanhempieni ja lasteni kanssa. Illansuussa paluu kotiin, pienimmät suihkun kautta nukkumaan ja vanhimman pojan kanssa saunaan. Voin kyllä kertoa että oli todella antoisat keskustelut viisivuotiaan lapsen kanssa! Olen hieman yllättynyt itsekkin miten iso poika vanhimmastani on jo kasvanut. Pitäisi useammin pystyä pysähtymään vain yhden lapsen kohdalle ja kuuntelemaan oikeasti mitä toisella on sydämellä, siitä on kuitenkin luultavasti suurin ilo sekä lapselle että minulle. Sekin on vaan helpommin sanottu kuin tehty, kun jaloissa juoksee kolme pientä tenavaa..

Osaa asioista oppii oikeasti arvostamaan elämässä vasta silloin kun niitä ei voi enää jatkuvasti käsin koskettaa tai silmin nähdä. Niin kai minullekkin osittain kävi perheeni kanssa. Olen kohta vuoden asunut erillään lapsista, noin karkeasti joka toinen viikonloppu he ovat minun luonani, muuten asuvat äidillään. On tietysti toisinaan tapaamisia viikollakin mutta ne ovat aina lyhytkestoisempia ja kohtuullisen harvassa. Erittäin aikaisin alkavat työt estävät helposti lasten yökylässä pitämistä viikolla, ja kotiinpääsyn epäsäännöllisyyskin lisää oman mausteensa soppaan. Olisihan se mukava nähdä useammin mutta minkäs teet. Pelataan näillä korteilla mitkä meille on jaettu.

Nojoo. Tämä viikko on ollut kyllä kaikkineen taas täynnä ihmeitä, kaikenkaikkiaan tosi huojentunut olo monestakin asiasta. Juttutuokiot erinäisten ihmisten kanssa avasivat silmät näkemään taas asioita aivan uudessa valossa. Sähkötupakan DIY - nesteisiin vaadittavista tarpeista viimeisetkin kolisivat viimenään postilaatikkoon ja niitä on päässyt jo vähän testailemaankin - hyvältä vaikuttaa! Käytännössä kuukausi ilman tupakkaa, taisin tosin jonain humalaisena iltana polttaa kaksi oikeaakin kessua kun sähkörööki jäi kotiin.... nooh mitäs me pienistä kun ei pienetkään meistä. (sitäpaitsi se oikea tupakka maistuu ihan hirveältä nykyisin!) Torstai - perjantai meni saikulla mahataudin vuoksi. Kiitokset sinisten trippien toimittajalle, ilman niitä en olisi varmaankaan parantunut <3 

Täytyis varmaan mennä nukkumaan. Aamulla saa taas ajoissa herätä lasten kanssa touhuilemaan, parempi ottaa annetusta yhteisestä ajasta kaikki irti. Hyvää lauantai-illan jatkoa ja yötä kaikille.

 

" Vaan vaikka kaikkeus on mieletön,
ja päämääräni päämäärätön,
tahdon pysytellä elossa -
syyni siihen löytyy sinusta "

Maaliskuun ensimmäinen. Eilen oli karkauspäivä, kuten kaikki varmasti tietävätkin. Huvittavaa on se, että useat kosivat toisiaan, menevät naimisiin tai muuta vastaavaa, mutta tämä poika räväytti avioeron viimeisen hakemuksen täytettynä postilaatikosta sisään. Pankkineuvottelujen jälkeen vaikuttaisi siltä että laina-asiakin järjestyy kohtuullisen vaivattomasti taloa varten ja laskusuma alkaa olla selvitty (kiitos äiti!)

Viikonloppuna tapasin uusia ihmisiä, joista pidin kovasti. Toivottavasti osan kanssa tulee pidettyä jatkossakin yhteyttä. Uudet tuttavuudet ovat aina tervetulleita. Kämppääni ilmestyi myös erään ihmisen tavaroita. Ei paljoa, eikä mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin niin paljon, että mihin tahansa katsoo, näkee ettei elämä olekkaan ihan niin mustavalkoisen yksinäistä kuin vielä hetki sitten ajattelin. Ei tosin ole varmaa tietoa siitä, ovatko nämä tavarat menossa, tulossa vai jäämässä, mutta kovin olen iloinen siitä että ne ovat ainakin toistaiseksi täällä. Salaa kyllä toivon että nämä tavarat ja niiden omistaja löytäisivät elämästäni itselleen sopivan paikan... <3

 

Loma alkaa olla lopuillaan. Huomenna alkaa taas arki, tosin aivan toisenlaisilla fiiliksillä kuin vielä viikko sitten. Tavallaan olisi mukava jatkaa täyspäiväisesti vielä tovi asioiden järjestelyä mutta kyllä se kai siinä työn lomassakin onnistuu, nyt kun on löytänyt taas kauan sitten kadonneen motivaationsa.. Loman aikana selvisi tulevaisuudesta paljon, ihan kuin olisi pyöräyttänyt kivenmurikan rinnan päältä pois. kuten aikaisemminkin olen muistaakseni maininnut, asioilla on tapana järjestyä.

Tänään aamulla koin järkyttävän muistutuksen ihmisen elämän katoavaisuudesta, täysin sattumalta ystävääni törmätessä paikallisella poliisilaitoksella. Vitsikkäästi kysyin, että mitäs hän täällä, vastauksena oli sanat joihin ei osaa varmasti kukaan koskaan varautua; "isä kuoli viikonloppuna". Todella kova paikka. Ajatus läheisen poismenosta omalla kohdalla on vielä tuoreena muistissa, surun määrää ei tosin osaa kuvitellakkaan jos kyseessä olisi joku omasta perheestäni.. 

On vieläkin asioita joista ei ole täyttä varmuutta tai selvyyttä, mutta eikai siinä muu auta kun jatkaa matkaa pitkin vetävin askelin ja katsoa mitä tuleva tuo tullessaan! Näiden muutaman vapaapäivän aikana muistin yhden tärkeän lauseen jonka bongasin aikanaan jostain elokuvasta, jonka nimeä en ole vielä päähäni saanut. "tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Se pätee elämäsi kaikkiin päiviin paitsi yhteen - päivään jona kuolet" Hienosti sanottu minun mielestäni. Jokainen päivä joka meille annetaan on elämisen ja näkemisen arvoinen oli tilanne mikä tahansa!

Kevät tulee kohisten, päivät pitenevät ja talven pitkä pimeys alkaa väistyä. Ei siinä ettenkö pitäisi pimeydestä, tähtitaivas ei näytä koskaan paremmalta kuin käsi toisen ihmisen kädessä kylmänä pakkasyönä.. Alkaa jo kuitenkin olla aika antaa valon tulla sisään, avata verhot ja katsoa miltä se maailma oikeasti näyttääkään päivänvalossa!

Hyvää alkavaa maaliskuuta ja kevättä kaikille tasapuolisesti! 

 

 

 

Moni asia muuttui kuukaudessa. 

Raha-asiat, työelämä, ihmissuhteet. Listaa voisi jatkaa pidempäänkin.

Viimeinen kuukausi on muuttanut elämää arvaamattomilla osa-alueilla. Koko tunteiden skaala on käyty vihan ja inhon kautta onneen ja rakkauteen. Vihdoin tänään ajatus kulkee selkeämmin. Viime aikojen osalla on tullut koettua paljon, menetettyä läheisiä ystäviä omien hölmöilyjen takia ja lähennyttyä toisten kanssa erinäisistä syistä. 

Parin viimeisen päivän aikana olen kuullut sanoja. Sellaisia sanoja joita olen kaivannut, mutta en uskonut kuulevani. Elämä on ihmeitä täynnä, sanotaan. Miten muutamalla sanalla voikaan saada ihmisen tuntemaan näin paljon onnea ja iloa.. 

Töissä sain koittaa miltä vastuu maistuu. Ei hassumpaa, kuitenkin kovin raskasta ja kuluttavaa on olla suuren vastuun alla. Jokatapauksessa viikko vastuutehtävissä meni jotakuinkin hyvin ja näillä näkymin kesällä odottaa pidempi pesti samoissa tehtävissä... Innolla odotan!

Taloustilanne olikin huonommassa jamassa kuin olinkaan ajatellut, tai oikeastaan tyhmyyttäni en ollut juurikaan ajatellut.  Noh asioilla on tapana järjestyä, kunhan jaksaa nähdä asian eteen tarpeeksi vaivaa! 

Omalla hölmöydelläni poistin elämästäni hyvän ystävän. Ystävän joka aikanaan minulle sanoi - "naisia on maailma puolillaan mutta hyviä ystäviä ei löydä kirveelläkään". Tein aiemmin asioita jotka eivät olleet soveliaita ja nyt on aika maksaa siitä hinta. Toivottavasti saan joskus tilaisuuden hyvittää tekoni..

Ainiin, tosiaan. Olen ollut töistä lomalla pari päivää, kylläpä tekee hyvää! harmillista on tosin se että lomakin loppuu ajallaan.. Maanantaina olisi tarkoitus jatkaa eron osalta pankkiasioita ja setviä vähän muutenkin elämää raiteilleen.. Jokatapauksessa nyt jätän tarkoituksella vapaavaihteen päälle ja korkkaan perjantai - lauantai yön kunniaksi vielä yhden oluen ennen nukkumaan käymistä!

Hyvää yötä ja viikonloppua kaikille! Täytyy koittaa kirjotella vastedes taas useemmin ;)