Tässä mä taas istun, sohvalla takkatulen ääressä ja mietin mistä alkaisin. Joulu on takana ja huomenna pitäis mennä takaisin duuniin, ehkä ihan hyvä päästä putsaamaan vähän mieltä.

Noh, palataan vaikka siihen jouluun. Avasin kaljapullon ensimmästä kertaa liki kolmeen kuukauteen aatonaattona. Seurakset olivat kohtuullisen katastrofaaliset; naama verillä, musta silmä ja silmälasitkin naarmuilla. tilin saldoa en ole uskaltanut edes tarkistaa. Noh meni miten meni, alkoholinkäyttö on näköjään vähän hakusessa vieläkin. Se sikseen. 

Jouluaatto krapulassa - jotenkin nostalginen tunnelma. Joskus nuorena heräsin kaverin porukoilta vastaavassa kondiksessa aattona ja aamukahvipöydässä radiosta soi leevi and the leavingsin jouluaattona kännissä. Loistavaa. Noh kävin vanhempieni luona syömässä ja illalla suuntasin paikalliseen baariin... Meni jo paremmin kuin edellisiltana, jo yhden oluen jälkeen lähdin kävelemään erään naisen kanssa (sama josta viimeksi kirjoitin..) kotia kohti. Matka kaupungista kotiin oli aika pitkä mutta erittäin mukava. Juteltiin niitä näitä, arvosteltiin ihmisten jouluvaloja ja naurettiin yhdessä. Yllätyksekseni tämä ihana tapaus jäi yöksi viereeni, en muista koska olisin viimeksi ollut yhtä iloinen ihmisen läheisyydestä..

Koitti aamu ja daami poistui omaan kotiinsa. Edellisillan onnistuneemman alkoholipolitiikan takia ei ollut pahakaan krapula ja jäin itsekseni sänkyyn haaveilemaan. Joulupäivä kului hiljalleen, oikeastaan niinkuin kaikki muutkin päivät. Illan tullen sain taas kokea yllätyksen kun kyseinen ihana nainen halusi tulla toiseksikin yöksi kylään! Olin taas onneni kukkuloilla.. Aamulla lähtiessäni hakemaan lapsia luokseni, hän jäi vielä kotiini lepäilemään, hymyilevät kasvot ovenraossa toivottamassa mukavaa päivää paloivat verkkokalvoilta mielen perille, toivottavasti iäksi. Lastenhaku ei mennyt ihan putkeen ja matkaan lähti vain yksi kolmesta... Tapaninpäivänä liidettiin sitten pojan kanssa pitkin kyliä, yöksi hän jäi vanhemmilleni. Itse kävin iltasella vielä tapaamassa vanhaa koulukaveria, vanhoihin tuttuihin kun on lähes aina mukava törmätä!

Sunnuntai. Päivällä taas perinteistä liitämistä ympäriinsä, ja näin illalla on aina aikaa mietiskellä. Päällimmäisenä tunteena ikävä. Ikävöin kauheasti tätä naista joka vierelläni nämä pari yötä joulun aikana nukkui. En tarkalleen tiedä, olen kai ihastunut tai rakastunut, selittämätön tämä tunne kuitenkin on. Samalla olen myös järin pahoillani siitä etten nähnyt lapsistani kuin yhtä kolmesta joulun aikana. Jokatapauksessa olo on tämän pläjäyksen jälkeen vähintäänkin erittäin sekava ja kuten aikaisemmin mainitsin, on ehkä ihan hyvä päästä tuulettamaan päätä muutamaksi päiväksi töihin ennen uuttavuotta.

Ja sitten ei muutakun taas oottelemaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan..

"Me ollaan ne joilla syytä on huokailla
Joill' on muistoja, kipua, kaipuuta
Me ollaan ne jotka luopuivat paljosta
Ollaan ne jotka kosketti onnea
"