Työ. Viihdyn töissä nykyisin aika paljon, toisten mielestä liikaakin. Työ kuitenkin vapauttaa minut arjen murheista, työ on paikka jossa ei tarvitse miettiä oman elämäni ongelmia. Ylitöitä tekemällä jeesaan asiakasta, edistän firman asiaa ja tienaan vähän ylimääräistä, kuulostaa kaikki voittaa - tilanteelta? Todellisuus ei ehkä aina ole niin mustavalkoinen. Todellisuudessa töistä palatessani kotiin saatan olla niin väsynyt etten jaksa tehdä enää mitään, käydä sohvalle hetkeksi selaamaan puhelinta ja herätä siitä sitten keskellä yötä tai vasta aamulla. Useinkaan en jaksa laittaa ruokaa, en tiskata tai pyykätä saati yleensä siivota. Toisaalta, eihän mua kyllä kotona kukaan odotakkaan joten mikäpä kiire sinne noin yleensäkkään on. Olis mukavaa jos asia olis toisin. Kyllähän se kroppakin toisinaan valittaa kun fyysistä työtä painaa ylipitkiä päiviä...

Pitkästä aikaa menen huomenna lauantaitöihin. Meillä ei normaalisti tehdä viikonloppuisin hommia, mutta nyt menin lupaamaan asiakkaalle että maanantaiaamuna kone on korjattu. Mikäs siinä, eipä mulla oikeesti juurikaan muuta olis tälle viikonlopulle ollu ku mahollisesti turmiolliset toiminnot alkoholin kanssa tai autolla ajelu ilman päämäärää pitkin kyliä. Ihanakin on viikonlopun matkoilla joten kaiketi ihan hyvillä mielin voin viettää aikaani töissä. Mielummin tosin kyhjöttäisin peiton alla sohvalla sun kainalossa....

Se oli muuten viides (tai neljäs, en oo ihan varma) päivä ilman tupakkaa. Voittajafiilis! En todella olis uskonut tähän vielä kuukausi sitten. Koko ajatus lopettamisesta kuitenkin oikeastaan syntyi tupakka-askin unohtamisesta kotiin... Noh, hyvä näin. Uus sähkötupakki ja vähänikotiinisia nesteitä pantu tilaukseen! :)

Mulla oli paljon muitakin mietteitä mielessä vielä tossa aikaisemmin, mutta yli kahdentoista tunnin työpäivä vaatii näköjään veronsa, ajatus ei juokse ja silmäluomet painaa vähintäänkin tonnin.. Ehkä palaan takaisin vielä mietteideni kanssa viikonlopun aikana.