Tein tänään ruokaa. Mikä siinä on etten osaa tehdä ruokaa yhdelle? Yksin asuvana voi olla vähän liioteltua tehdä kaksi kiloa jauhelihamureketta? Noh tiedänpähän ainakin mitä syön loppuviikon töissä. Pointtina on se että mun ei ehkä pitäisi tehdä ruokaa jos aion syödä vain yksin, koska siitä tulee lopunperin vain paha mieli. Ei näiden seinien sisällä ole yleensä ketään kelle tekemisiäni tarjota, ei ketään joka ruuan jälkeen kiittäisi tai laittaisi tiskit mun puolesta. Ei tunnu oikein mukavalta. Jokatapauksessa, lihamureke on hyvää.

Kävin tänään kaupassa pitkästä aikaa isän kanssa. Osteltiin siinä ruokatarpeita ihan normaalisti ja kun viimeinkin lähdettiin kassoille päin, muistin että kynttilät alkavat olla vähissä. Mä kun tykkään iltaisin poltella kynttilöitä takankulmalla. Ostin sitten paketin vaniljakynttilöitä. Isä kysyi että onko mulla kaikki ihan OK kun ostan tuoksukynttilöitä? Mikä helvetti siinä on että mies ei saa omassa kodissaan polttaa tuoksukynttilöitä jos tahtoo? 

Muutenkin mua usein harmittaa tää meno, miks miehen pitäis aina olla niin helvetin miehinen ja vahva ulospäin? Miksei sais olla just sitä mitä on, miksei sais olla just sellanen ku hyvältä tuntuu? Karu totuus on kuitenkin se että isotkin miehet itkee, vahvimmatki järkäleet murtuu kun tarpeeks kasataan painetta niskaan. Mä oon väsyny ja kyllästyny esittämään jotain muuta ku sitä miestä joka mä tunnen olevani. Tykkään poltella kynttilöitä ja katsella romanttisia hömppäleffoja, ja se kenen mielestä siinä on jotain väärää voi mun puolesta suksia suohon.

Joo okei, ei enempää valitusta tähän tekstiin. Yritetään miettiä positiivisesti. Tänään mä ajattelin lopettaa tupakoinnin. Oon tosiaan polttanu alakoulun viimeiseltä luokalta asti, ekat röökit vedettiin 12 vuotta sitten. Ihan oikeasti, ei helvetti, 12 vuotta on puolet mun tähänastisesta elämästä! Oon ajatellu asiaa jo jonkin aikaa, saa nähä miten äijän käy. Odotan kylläkin innolla mahdollisesti savutonta elämää!

Eilen katseltiin yhden ihanan kanssa elokuvaa mun luona, makoiltiin sohvalla peiton alla, iho kiinni toisessa. Syötiin karkkeja ja naurettiin yhdessä, kuten yhdessä laulussakin sanotaan - "hetken tie on kevyt kaksin kulkea".  Ai jumalauta miten mä oonkaan kaivannut elämääni jotain tällaista! Toivottavasti tapaan sut taas pian. PS. Minä rakastan sinua.