Kun todella tunnen olevani elossa.

Itselleni rakas ihminen oli luonani tänään ja puhuttiin vähintäänkin isoista asioista. Eilisestä, tästä päivästä, huomisesta. Tunteista. Asioista joilla on oikeasti merkitystä. Harvemmin tulee vastaan ihmistä jonka kanssa voi jakaa kaiken; hyvät asiat, huonot asiat, asiat joista on ylpeä ja ne joita häpeää. Kuitenkin elämääni ilmestyi hiljattain yksi tuollainen ihminen. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, vastaus kaikkiin rukouksiin. Tosiaan, Elämä on ihmeitä täynnä.

Joka kerta kun tapaan tämän kyseisen henkilön, en voi kuin ihmetellä että miten ihmeessä päädyin tilanteeseen, jossa jo ennen kuin tiemme erkanevat odotan jo seuraavaa tapaamista. Jokaisella kerralla opin jotain uutta hänestä ja varsinkin itsestäni. Valtava määrä ajatuksia valtaa mieleni tälläisinä iltoina. Ajattelin kirjoittaa tänään vähän niistä.

Omat virheeni elämässäni tehneenä, niistä toivon mukaan edes vähän viisastuneena, en voi kuin odottaa seuraavaa siirtoa tuolta ihmiseltä josta kovin välitän. Kyllä, myönnän tehneeni elämässä paljonkin virheitä. Silti olen onnistunut kääntämään monta elämääni kohdannutta vastoinkäymistä itselleni opiksi ja jopa onneksi. Elämä kuitenkin lopunperin on täynnä vaikeita valintoja, kukaan ei voi ennalta kertoa ovatko ne oikeita vai vääriä. On helppompaa jatkaa samaa tietä jota on jo pitkään tottunut kulkemaan, minulta se tie tosin riistettiin väkisin. Toisaalta oli helpompi päästää irti tutusta ja turvallisesta kun olosuhteiden pakosta paluuta entiseen ei enää ollut. 

Uuden elämän rakentaminen on ollut ainakin minulle valtavan vaikea prosessi. Vaikka ulkoisesti monikaan asia ei ole muuttunut, pienistäkin asioista löytää yllättäviä merkityksiä. Se kun saavut kotiisi työpäivän jälkeen ja kukaan ei tervehdi kun huudat ovelta "moi!", tai se kun huomaat ruokakaupassa laittavasi kärryyn ruokaa muillekkin kuin itsellesi vaikka todellisuudessa syöt kuitenkin yksin. Voin kertoa, ei tunnu järin hyvältä. Ystävät ja perhe tulevat tässä kohtaa tärkeämmäksi kuin koskaan ennen, on helpottavaa huomata miten et olekkaan yksin vaikka toisinaan se siltä tuntuukin.

Ajatusten tuottaminen tekstiksi tuntuu kovin vaikealta tänäänkin. Olen yrittänyt parina iltana sitä tällä viikolla, ehkä asiaa on hieman haitannut vallitseva kuumeinen olotila, mahdollisesti joku muu. Tiedä näitä nyt sitten. 

Jokatapauksessa mielenkiinnolla odotan tulevaa, sillä tiedän että tämä hetki on elämässäni monessakin suhteessa tyyni myrskyn edellä. Kuitenkin vielä on hetki aikaa hengähtää. Hetki aikaa valmistaututa henkiseen vuoristorataan jonka tämä vuosi tulee tuomaan tullessaan. 

En tiedä saiko tämäniltaisesta kirjoituksesta mitään selkoa mutta ajatus ei vain taipunut paremmin tekstiksi. Palataan myöhemmin asiaan, ehkä myrskyn keskeltä? Aika näyttää.