Maaliskuun ensimmäinen. Eilen oli karkauspäivä, kuten kaikki varmasti tietävätkin. Huvittavaa on se, että useat kosivat toisiaan, menevät naimisiin tai muuta vastaavaa, mutta tämä poika räväytti avioeron viimeisen hakemuksen täytettynä postilaatikosta sisään. Pankkineuvottelujen jälkeen vaikuttaisi siltä että laina-asiakin järjestyy kohtuullisen vaivattomasti taloa varten ja laskusuma alkaa olla selvitty (kiitos äiti!)

Viikonloppuna tapasin uusia ihmisiä, joista pidin kovasti. Toivottavasti osan kanssa tulee pidettyä jatkossakin yhteyttä. Uudet tuttavuudet ovat aina tervetulleita. Kämppääni ilmestyi myös erään ihmisen tavaroita. Ei paljoa, eikä mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin niin paljon, että mihin tahansa katsoo, näkee ettei elämä olekkaan ihan niin mustavalkoisen yksinäistä kuin vielä hetki sitten ajattelin. Ei tosin ole varmaa tietoa siitä, ovatko nämä tavarat menossa, tulossa vai jäämässä, mutta kovin olen iloinen siitä että ne ovat ainakin toistaiseksi täällä. Salaa kyllä toivon että nämä tavarat ja niiden omistaja löytäisivät elämästäni itselleen sopivan paikan... <3

 

Loma alkaa olla lopuillaan. Huomenna alkaa taas arki, tosin aivan toisenlaisilla fiiliksillä kuin vielä viikko sitten. Tavallaan olisi mukava jatkaa täyspäiväisesti vielä tovi asioiden järjestelyä mutta kyllä se kai siinä työn lomassakin onnistuu, nyt kun on löytänyt taas kauan sitten kadonneen motivaationsa.. Loman aikana selvisi tulevaisuudesta paljon, ihan kuin olisi pyöräyttänyt kivenmurikan rinnan päältä pois. kuten aikaisemminkin olen muistaakseni maininnut, asioilla on tapana järjestyä.

Tänään aamulla koin järkyttävän muistutuksen ihmisen elämän katoavaisuudesta, täysin sattumalta ystävääni törmätessä paikallisella poliisilaitoksella. Vitsikkäästi kysyin, että mitäs hän täällä, vastauksena oli sanat joihin ei osaa varmasti kukaan koskaan varautua; "isä kuoli viikonloppuna". Todella kova paikka. Ajatus läheisen poismenosta omalla kohdalla on vielä tuoreena muistissa, surun määrää ei tosin osaa kuvitellakkaan jos kyseessä olisi joku omasta perheestäni.. 

On vieläkin asioita joista ei ole täyttä varmuutta tai selvyyttä, mutta eikai siinä muu auta kun jatkaa matkaa pitkin vetävin askelin ja katsoa mitä tuleva tuo tullessaan! Näiden muutaman vapaapäivän aikana muistin yhden tärkeän lauseen jonka bongasin aikanaan jostain elokuvasta, jonka nimeä en ole vielä päähäni saanut. "tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Se pätee elämäsi kaikkiin päiviin paitsi yhteen - päivään jona kuolet" Hienosti sanottu minun mielestäni. Jokainen päivä joka meille annetaan on elämisen ja näkemisen arvoinen oli tilanne mikä tahansa!

Kevät tulee kohisten, päivät pitenevät ja talven pitkä pimeys alkaa väistyä. Ei siinä ettenkö pitäisi pimeydestä, tähtitaivas ei näytä koskaan paremmalta kuin käsi toisen ihmisen kädessä kylmänä pakkasyönä.. Alkaa jo kuitenkin olla aika antaa valon tulla sisään, avata verhot ja katsoa miltä se maailma oikeasti näyttääkään päivänvalossa!

Hyvää alkavaa maaliskuuta ja kevättä kaikille tasapuolisesti!