Jaha, taas on kulunut muutama aika viimeisestä kirjoituksesta, varmaan ihan paikallaan päivitellä kuulumisia. Fiilikset on vähän samankaltaiset ku tämänpäiväinen keli, välillä sataa ja välillä paistaa aurinko. Pääasiassa vointi on mainio, joskin pientä synkkyyttä aiheuttaa turha vääntö ex-vaimon kanssa lasten asioista ja ajatus seuraavista viikoista, kun vietän arkea itsekseni totutusta poiketen. Viimeisen puolentoista kuukauden aikana ollaan asuttu ihanan kanssa aika tiiviisti yhdessä, seuraavat viisi viikkoa ollaan työjärjestelyiden takia erossa arkipäivät.

Päivät menee aika mukavasti touhuillessa, töissäkin sopivasti painetta ja kiirettä joten ylitöitä saisi painaa vaikka jatkuvalla syötöllä; siitä saa kuitenkin kohtuullisen korvauksen ja rahallehan on aina käyttöä.. Duunin jälkeen joutaakin käydä moikkaamassa omia vanhempia tai pyörähtää kaupassa ostamassa jotain turhaa, kavereiden näkeminenkin on ihan mukavaa ajanvietettä. Illat on sitten vähän hankalampia. 

Itsekseen sohvalla makoilu tuntuu pitkästä aikaa kummalliselta. Sänkyyn meneminen yksikseen on aika kammottavaa jo pelkästään ajatuksen tasolla, saati sitten toteutettuna. Noh, väliaikainen järjestelyhän tämä vain on mutta kuitenkin on tavallaan vähän turhankin yksinäinen olo. Toisen ihmisen läsnäolo on tehnyt kyllä ihmeitä elämänlaadulle, sen ovat huomanneet kuulemma muutkin kuin minä itse. Onneksi meillä on viikonloput aikaa olla yhdessä, viisi viikkoa putkeen erossa olisi liikaa jopa meikäläisen sietokyvylle. Hulluksihan sitä tulisi. Puhelin on kyllä varmasti tulevina viikkoina ahkerasti käytössä kun on pakottava tarve koko ajan olla toiseen yhteydessä...

Jokatapauksessa viime aikoina on tapahtunut muutakin, avioero ex-vaimon kanssa saatiin taputeltua vihdoin päätökseen, sain lunastettua talostani puuttuvan puolikkaan, tupakistakin on pysytty erossa (pääpiirteittäin, jokunen humalainen savuke on tullut poltettua, niitä ei lasketa eihän?) 

Selailin tuossa kuvia puhelimesta, viimeiseen vuoteen on mahtunut enemmän asioita kuin äkkiseltään osaisi arvatakkaan. On ollut suuria iloja ja suruja, hyviä ja huonoja aikoja. Saavutuksia ja menetyksiä. Todellakin erikoinen pätkä elämää. Kaikenkaikkiaan täytyy olla tyytyväinen että on tullut otettua noinkin paljon valokuvia, minusta tuntuu että 2015-2016 tulevat jäämään eloon muistoissa vahvempina kuin monet muista vuosista. Joo, vielähän tästäkin vuodesta on kaksi kolmasosaa jäljellä, jännä nähä mitä loppuvuosi tuo tullessaan. Tulevaisuus näyttää kaikenkaikkiaan minun mielestäni valoisalta. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa...

Taidan laittaa vielä kynttilöitä pöydälle kuppiin palamaan ja fiilistellä musiikkia hetkisen ennen kuin menen sänkyyn. Niin me luultavasti tehtäisiin yhdessäkin. Mulla on ikävä sua.

"Oon pitkästä aikaa nuori ja humalainen, oon pitkästä aikaa hölmö ja onnellinen
sä oot kaunis ja sä tiedät sen - Mä paan peliin tän paskaisen sydämen"